Kalle Päätalo: Liekkejä laulumailla

User avatar
Sony
Posts: 18297

Kalle Päätalo: Liekkejä laulumailla

Post#1 » 10 Dec 2013 18:36

Image
Kalle Päätalo: Liekkejä laulumailla


Kalle pääso hommiensa puolesta helpommalla kuin muut rivisotilaat.Muonan hakua ja sen jakamista,lisäksi Kallen takana oli rättivarastojossa oli pieni määrä rätei ja lumpui.
Vapaaehtoisesti hän taas tarttui toimeen ja puskeutui kuin härkä tienteko hommiin,tehden siellä töitä kuin hullu.

Tältä sotareissulta monet odottivat nopeaa loppua.Huhuja kiersi miehistä jotka olivat ennustaneet talvisodan loppumisen tunnin tarkkuudella.Nyt nämä samat ukkelit kuulemma olivat lyöneet vetoa lehmistä sodan äkäisestä loppumisesta.Heinäntekoon kotipuoleen kuulemma kohta päästäisiin.

Bensiiniä vedestä tekevät sakemannit saivat ihmetystä osakseen.Liikkui huhua jonka mukaan Saksalaisilla oli ihme keksintö takataskussa.Veden joukkoon laitettiin reilu sormen paksuinen pötkylä ja tuo pohjolan kirkas neste muuttui hetkessä bensiiniksi.

JR53:n komentaja.Kalle tunsi kokevansa historiallisen hetken kävellessään Saksalaisten ja suomalaisten sotaherrojen muodostaman kujan keskeltä.Siinä alkoi lapa täristä ja hikipisarat virrata selkäruotoa myöten

Kalle luki kallioniemestä tullutta kirjettä,kirjeen oli raapustanut Eeti sisar.Kirjeessä oli lueteltu kaikkien Taivalkoskelaisten kaatuneiden nimet.Heinähommat olivat jo loppusuoralla ja konnut läjässä.Riitu oli Kalleasta huolissaan ja käski laittaa kirjeeseen että ei poika parka ryntäikisi pahempiin luoti ja tykinkuula sateisiin.
Hermanni kotona hermostui Riitun vesittelyille,kun tuo jatkuvasti murehtii jotta ampuuko venäläinen Kallen.
No eihän helvetissä kenttäköökiä etummaisena lykätä milloin lähetään hyökkäämään,sen verran kehui Hermannikin sotimisesta tietävän.


Saksasta oli Somen armeijalle saapunut margariinia,jota alettiin jakaa voin asemasta.Tykkikomppanian vääpeli kun tästä kuuli.lähti hän Kallen kanssa keskellä yötä vaatimaan voita.
Vääpeli Aki karjui EKM:n teltassa herätyksen,eikä välittänyt itseään hillitä vaikka siellä teltassa oli peräti luutnantin arvoinen upseeri.Voita oli saatava,hinnalla millä hyvänsä.
Hulluista selviytyy parhaiten kun yrittää olla mieliksi:näin sanaili luti.Lopulta parivaljakko poistui tykkikomppaniaan voiannokset mukanaan.
Vuonna 1941 karjalan järvet olivat niin kirkkaita että pohja näkyi joka järvessä.Muutamia syviä kohtia oli joita ei silmä eroittanut järven syvyyden takia.Näin kertoo Kalle Päätalo kirjassaan:Liekkejä Laulumailla sivulla 115.

Vesi on paskan tohtori:Riitu Päätalon vanhoja sanontoja.Tämä nousi Kallen mieleen kun löysi venäläisten hylkäämän kuormastopeitteen joka oli paskainen ja kauttaaltaan veren tahrima.
Ryssän hajut Kalle hankasi juuriharjalla ja mäntysuovalla.

Kallekin tuli huomaamaan että nyt ei oltukkaan missään kesäloma reissulla huppailemassa.Ryssän partio oli yllättänyt kaksi saksalaista moottoripyöräilijää ja Kallen muonanhakureissu hiukan hidastui ja keskeytyi hetkeksi.
Yksi saksalainen oli haavoittunut reiteen,liikkumaton mytty oli toisen moottoripyörän vieressä.

Matkalla Sohjonanjoen itärannalle,Kalle tapaa vanhoja armeijan aikaisia kavereita tien varrella.Kalevi Kurkirinne Alahärmästä
oli Kallen kaveri mäkelän metsässä leireillessä.Tykkikomppanian miehet eivät olleet ottaneet ensi kosketustaan vielä kunnon sotaan.Tietyö hommat olivat olleet komppanian vaarallisimmat hommat.


iestingin ja Kokkosalmen väliselle kukkulalle(Kuoleman kukkula)piti saada kiireesti tie.Tykkikomppani komennettiin tien tekoon.Venäläisten mädäntyneet ruumiit haisivat ja kuvottivat tien rakentajia,mutta siitä huolimatta oli puurrettava tien kimpussa ahkerasti.
Kalle törmää Hiltu-Jakkiin,Jakki oli määrätty kukkulalle vartioon.Kiväärin oli hänkin joutunut olkapäälleen ottamaan,vaikka siviilioloissa aina kehui:Ei saatana pienintäkään torrakkoa joka paukahtaa nähdä hänen pirttinsä seinällä.

Kukkulan valtauksen yhteydessä Pudasjärvelläisiä sankarivainajia tuli aivan liikaa.

05.08.1941 Kaatui 30 Pudasjärveläistä. http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... lle=20&i=0

Kitkerää kuin Luhtarinteen juhlakahvi.Niihin aikoihin kun Luhtarinne poltti kahvin pohjaan.Tykkikomppaniassa jäi nämä lauseet
elämään poikien suussa..Syy tähän oli keittiömiehen hölmöily kahvinkeitossa,poltti pohjaan kokonaisen kenttäkeittiöllisen.Olisi pitänyt keitosta hämmentää kun lisää kiehuvaan kahviin Tanskalaista milkkiä jonka sokeripitoisuus oli enemmän kuin paljon.

Elokuun yhdeksäntenä päivänä, Klo 21:00.Tykkikomppania aloitti marssinsa Kiestinkiin,jonne oli matkaa noin puolitoista peninkulmaa.

Kiestinki: https://www.google.fi/maps/preview#!q=k ... 2!1e13!1e3

Vihanneskäpyjä Kiestingin "Kaupungin" satamassa oli iso pino tynnyreitä jotka alkoivat muona "Upseeria" välittömästi kiinnostaa.Kalle tempaisi kannen isosta tammitynnyristä auki ja sisältä paljastui maailman kuulua herkkua,suolakurkkuja.Kalle ei ollut koskaan edes normaalia kurkkua nähnyt saati maistanut.Ei Taivalkosken selkosilla metsämiehet syöneet vihanneksia.

Kalle se evakoi kokonaisen kärrykuorman suolakurkkutynnyreitä komppanian käyttöön,vaikka EKM.n porukka oli jo ne itselleen varanneet.

Käsky sotatöihin annettiin myös Kalle Päätalolle.Marssi kohti etulinjaa alkoi keskiyöllä pitkin junanrataa.
Ratapölkkyjen päällä oli vaikea kävellä,niiden välejä ei oltu täytetty hiekalla, radan sivu taasen oli täysin sopimatonta kaltevaa ja pehmeää kävelymaastoa.

Kallen tuttuja Jokijärveltä tulla tupsahti pimeän hämärällä radalla vastaan.Rinnemaan Paavo(Jerun-Paavo)Vienan karjalasta Taivalkoskelle tullut pakolainen.

Lähemmäs kolme peninkulmaa marssittavaa tuli Kiestingistä etulinjaan rautatiepölkkyjen selässä marssiessa.

Oikean sivustan varmistustehtävät tulivat tykkikomppanian tehtäväksi.Töpinän miehet jäivät toistaiseksi odottelemaan uusia käskyjä.

Luutnantti saa tehtäväkseen ylittää pitkän puuttoman suon ja katkaista suon päässä olevan tien vihollisen liikenne.Tätä samaa temppua oli yritelty huonolla menestyksellä jo useita kertoja.
Miehet menevät ketjussa lähtöasemiin odottamaan vihollisen puolelle ulottuvaa tykistökeskitystä.Kolme konekivääriä alkaa sylkeä luoteja vihollisen puolelta,kranaatit räjähtelevät suolla Suomalaisten edetessä kohti päämääräänsä välillä syleillen isänmaata.

Kalle saapuu ensimmäisten joukossa suon reunaan, kohtaan jossa piikkilankaesteeseen on tehty miehen mentävä reikä.
Vänrikki Portaankorva retkahtaa kuolleena maahan.Kalle aikoo tuhota konekivääripesäkkeen käsikranaatilla.
Kova isku ristiselän yläpuolelle yllättää Kallen,taju lähtee...Sekavassa tilassa tuskissaan ensimmäisenä mieleen tulee äiti,isä,siskot,veli ja Jokijärvi.

Elokuun neljästoista päivä

Vammat ovat pahat,kylkiluitten välissä selkärangan vieressä on reikä johon mahtuu kaksi sormea.Vielä suurempi reikä löytyy
selkärangan päältä jonne menee kaikki sormet. "1.9"
Tankin kranaatti vielä viimeistelee ensimmäisen iskun tulokset ja Kallen vasen nilkka saa kokea kovia.
Lähetti Kuura vetää haavoittuneen turvaan kaatuneen puun juurakon suojaan.

Pimeys saapuu,Kalle makaa tuskissaan piilopaikassaan,pois on päästävä keinolla millä hyvänsä.Voimakkailla käsillään hän hivuttaa sentti sentiltä itsensä kohti piikkilankaestettä ja siinä olevaa aukkoa.
Piikkilankaesteen langat tarttuvat käsiin ja jalkoihin teräs uppoaa lihaan.Periksi ei nyt saa antaa:Perkeleen härvelilangat pääsee Kallen suusta.
Kaiken voimansa keskittämällä,riuhtomalla muutaman kymmenen metrin juoksuun vapautuu vaivainen langoistaan ja pääsee
kavereidensa suojiin,katveeseen johon ei konekiväärin luodit satu.
Yön pimeimpinä tunteina ryhmä päättää lähteä kävellen kohti omaa puolta.Kaverit kantavat Kallen takaisin paikkaan josta koko onneton valtausyritys oli käynnistynyt.

JSP:llä haavat tarkastettiin,puhdistusaineella putsattiin,sidettä päälle laitettiin ja potilas nurkkaan odottamaan kuljetusta sairaalaan.
Rautatielavetilla makasi ja osa haavoittuneista istui matkan alkaessa kohti Kiestingin rautatieasemaa.
Räisänen sattui tulemaan asemalle juuri samaan aikaan,ja puheli sitä samaa kuin ennenkin:Minä en palaa tältä reissulta.

Tähän se yhteinen taival nyt loppuu...Ijäksi.Nämä sanat olivat Toivo Räisäsen viimeiset,Kallelle hyvästejä jättäessään.


Kiestingin kankaalla makasi satoja haavoittuneita sotilaita,toiset pahemmin,toisten pystyessä istumaan.Kallen oli tyytyminen kyljellään makoilemaan paahtavassa auringon paisteessa.
Sairaan kuljetus autoja oli suomen armeijalla niukasti ja Kalle jäi tässä potilaiden siirrossa viimeisten joukkoon, päivän vaihtuessa illaksi.
Lopulta hän pääsi saksalaisten kuljetuksella jatkamaan matkaansa kohti Suomen kamaraa.

Paarinkantajat olivat ihmeissään joutuessaan kantamaan reilun yhdeksänkymmenen kilon kuormaa jonka Kalle painoi. "2.0"

Sohjanassa haavoittuneet suomalaiset nostellaan sairaalaparakkiin odottamaan jatkokuljetusta eteenpäin.Haavoittuneita sotilaita riittää,parakki on täynnä valittavia ja kuumehouruisia siipeensä saaneita sankareita.
Ei vain ole tarpeeksi kalustoa jotta kaikki saataisiin kuljetettua koto Suomen sotilas sairaaloihin joissa olisi saatavilla kunnon hoito.

Kalle pääsee Kuusamon kirkonkylässä olevaan tilapäiseen sairaalan joka sijaitsee koululla.Luokkahuoneeseen on laitettu sänkyjä joissa potilaat parantelevat haavojaan.

Kallelle kävi soma tappaus.Raskasruokaisena tunnettu ei nyt pystynyt syömään edes näkkileipää,ruoka ei ollut maullaan.
Tervenä olllessaan Kalle oli tuhonnut aamuisin kahdentoista ruudun verran näkkileipää.
Muutaman vuorokauden päästä oli jo pakolla tungettava hiukan näkkileipää kurkusta alas jotta paraneminen tapahtuisi nopeampaa.

Jopas oli Päätalolla kova lasti! Kolmannes toista kuikkaa ja kauniin rusehtavaa kuin rauhanajan tee. "24.8" Näin lausahti sairaalan Hilkka neiti nostaessaan Kalle Päätalon kusipulloja silmiensä eteen tarkastaessaan tuloksen.
Jos ei olisi kusi alkanut virrata normaalisti,se olisi otettu väkisin katetroimalla.


Synkät tunnelmat varjostivat sotasairaalan ilmapiiriä.Juuri saapuneet haavoittuneet sotilaat kertoivat koko JR53:n jääneen mottiin.Korpien ja soiden kautta oli venäläisiltä jäänyt miehittämättä pieni kaistale,jota pitkin Suomalaiset huoltivat motissa olevia joukkojaan.Vakavasti haavoittuneita ei pystytty kuljetamaan minnekkään,he joutuivat makaamaan JSP:llä ja useimmat heistä kuolivat haavoihinsa.
Myös lentokoneita käytettiin apuna ammusten ja tarvikkeiden kuljetuksessa.



Riitu tulee vierailulle Kuusamon sotasairaalaan.Normaalit vetistelyt ja piipun lämpimille laitto tietysti Riitu Päätalolta menee rutiinilla
Kalle sai tuliaisina Kallioniemestä puolikkaan juustoleivän.


Armeijakunnan komentaja jakoi haavoittuneille urhoille mitaleita.Kallekin sai ensimmäisen luokan vapaudenristin kenraalin kädestä.


Keskuskansakoulu Oulu:SInne kannetaan Kalle Päätalo paareilla maaten.Tällä kertaa paarinkantajat eivät valitelleet potilaan painosta.
Luokkahuoneessa oli noin 20 sänkyä,kalle hilautui huoneen ensimmäiselle pedille.

Kalle pääsee kirjoittamisen makuun,kirjeitä lähtee vanhoille naistuttaville ja Ennille
Pitkää sotilasta kannetaan paareilla sairaalaan,Kalle tuntee heti kuka siinä on.Heikinkallion Saku se siinä makaa.
Sakun jalkaa oli leikattu ja kipsattu niin ettei se taipunut polvesta.

Naisseurasta ei Kallella ollut nyt pulaa,oikein jonoksi asti alkoi naisia valumaan soturin sängyn viereen.
Alli,Oulusta oli ensimmäinen vieras joka toi mukanaan Jenni nimisen kaverinsa.Hetkenpäästä Kallea ovensuussa kyseltiin.Kerttu Putaankorva siellä oli.
Kerttu luuli toisia naisia Kallen sukulaistytöiksi

Kerttu oli Kallea lähes kymmenen vuotta vanhempi,nyt Kallesta näytti että Kerttu oli kasvoiltaan vanha ja kulunut.
Timonen,ukkomies soturi lohkaisi ilmoille kuuluvalla äänellä:Kenen laukijamasa oleva akka tuota Päätaloa kävi pussailemassa?
Kalle ei ollut hoksannut Kertun tilaa ja kovasti väitti ettei siinä kukaan ollut laukiamassa.Koltta Pekkakin pediltään alkoi todistella:Killa minäkin näki niin kuin Timonen,oli iheksas kuukausi.
Ei siinä Kallen auttanut kuin alkaa sormin laskemaan kuukausia jolloin oli Kerttua kutkutellut lemmennuijalla makupaikasta.Huh..huh onneksi se oli joku muu joka oli temput tehnyt.

Koltta Pekka, Suonikylästä kotoisin oleva poroisäntä.Pekka oli korttipirun lumoissa ja hävisi rahansa aina ja varmasti."Killa perkele oli paha tuuri",oli usein kuultu lausahdus korttiringissä Pekan suusta.


Haavoittuneiden mukana kulkeutui tieto:JR 53 oli päässyt irtaantumaan kiestingin motista.Paljon oli sotureita haavoittunut ja kaatunut tuolla ankaralla ja rankalla retkellä.Myös vetäytymisen aikana oli sotapolulle tuupertunut moni vaikeasti haavoittunut sotilas.Kantajia ei ollut laittaa matkaan eikä paljon terveitä saattajiakaan.

Hevoset ja miehet rypeytyivät liejuisissa upottavissa soissa joskus kaulaansa myöten.Vouvila kertoi kirjeessään tykkikomppanian saaneen melkein koko kalustonsa turvaan,tosin tykkejä täytyi jatkuvasti purkaa ja kasata vaihtelevien olosuhteiden vuoksi.Tykkikomppania oli majoittunut lähelle kohtaa jossa saksalaiset olivat pommittaneet stukillaan venäläiset veturin kumoon.Rataan oli jouduttu tekemään vetureiden ohitusmutka.

Vouvilan kirjeessä oli vielä lisäkohta joka koski Kallen haavoittumista.Venäläisten puolelta oli kovaäänisistä propakandaa puskettu ilmaan oikein toden teolla.Olivat vihulaiset maininneet erään Alikersantti Kalle Päätalon joka oli mukamas vaihtanut puolta ja olot olivat venäjän puolella hyvät ja samoin kohtelu.Tykkikomppanian peiteluvunkin tiesivät.Kalle ei kerinnyt tapaukseen sen kummemmin syventymään ja asioita miettimään.

Heikinkallion kysellessä miten venäläiset olivat tienneet Kallen komppanian ja peiteluvun sai Kalle mieleensä ne kirjeet jotka olivat tippuneet taskusta käsikranaatin mukana.


Pesutapahtumat sairaalassa olivat Kallen mielestä suivaisia tapahtumia,naisten pesukintaat pyrkivät menemään paikkoihin joita Kalle suojeli viimeiseen asti.Pesupaljussa lämpimässä vedessä lilluessa lähti sitten vielä taju kankaalle.Heikkoutta oli kehossa,toipuminen haavoista vie pitkän ajan.

Kalle on saanut silmälasit silmilleen:Kalle Päätalo kuvassa oleva silmälasipäinen soturi.

Oli se kova harmi ja häpeä olla kahden naisen talutuksessa,nappulan tehdessä heiluvaa liikettä yhdellä jalalla pomppiessa.
Kallehan palasi kylvystä herroiksi lohkaisi Heikinkallio nähdessään kylpijän paareilla luokkaan kannettavan.

Majurin luvalla Kalle sai käyttöönsä villapaidan ja päällyshousut.Näitä varusteita pidettiin lukkojen takana jotta potilaat eivät hipsisi kaupungin rientoihin omin lupineen.
Varastolla ei reppua löytynyt eikä varastonhoitaja kersantti ollut edes kirjanpitoonsa merkinnyt Päätalo nimistä sotilasta.
Kalle puhui palturia repun sisällöstä,kehui siellä olleen ensiluokkaiset upseerin housut ja vielä Suomen parhaat.Kersantti lupasi hommata vastaavat housut kadonneiden tilalle, antaen Kallelle väliaikaiset uuden karheat housut jalkaan pantavaksi.

Kallen kulkeminen kainalosauvoilla alkoi sujua mallikkaasti,lihakset alkoivat hiljalleen vahvistumaan harjoittelun myötä.
Lähellä olevalla teollisuuskoululla oli kirjasto josta sai lainata kirjoja.Alkoi siinä jo lapakin täristä kun hyllystä silmiin osui Pentti Haanpäätä pitkä rivi.
Kenttä ja kasarmi niminen Haanpään kirja oli harvinaista herkkua jota ei monesta kirjaston hyllystä löytynyt.
Haanpään kirjoitettua tämä pahennusta aiheuttava kirja,oli kustantaja hylännyt kirjailijan lähes kymmeneksi vuodeksi.
Kirjastosta lähtiessä tarjoutui nuori kirjastonhoitaja lotta kirjankantajaksi.Vanhasta tottumuksesta Kalle kieltäytyi ehdottomasti avusta,ei halunnut olla toisten vaivana,katui kyllä hetken päästä kun ei ollut hoksannut lotan aikeita.

SIlmälääkäri Kiianmiehen vastaanotolle Kalle pääsi jopa ohi jonon.Tämän järjesti Hoitaja Pusanen joka kertoi asiasta tohtori Kirpiölle ja homma alkoi hoitumaan.
Huumori miehiä oli tämä silmätohtori.Totesi Kallen kierot silmät ja lupasi laseilla hyvän kaukonäön.

Surkea se Kallen näkökyky tosiaan oli,näki tarkastustaulusta ainoastaan sen suurimman kirjaimen.
Herman Päätalo oli Kallea tehdessään kuitenkin jonkun kohdan onnistunut oikein tekemään.Nenä oli kuulemma oikein silmälasienkäyttäjien nokka, myyjän mielestä.
Lasien hankinnan myötä koko maailma muuttui kirkkaaksi ja selkeäksi. 22 vuotta Kalle Päätalo kulki heikkonäköisenä elämän varsiteitä,nyt astui kuvaan uusi maailma.
Kalle Päätalon kadonnut sotilasreppu(PStK/JR53) löytyi,mikä onnenpäivä totesi rättivaraston kersantti.Reppu oli valunut seinän ja hyllyn väliin ja sattumalta se oli löytynyt ja osunut rättimikon silmiin.Kalle ei ollut asiasta niin innostunut koska oli palturia puhunut repun sisällä olevista varusteista.Nyt tuli totuuden hetki eteen."Valleen jälet on lyhvet" Riitu Päätalon vanha sanonta.

Häpeillen Kalle alkoi reppunsa sisältöä purkaa kersantin edessä pöydälle.Paskainen reppu josta löytyi saapaspari toinen tankin tykillä tohjoksi ammuttu ja veitsellä loppu ratkottu lääkintämiesten toimesta.Veren tahrimat likaiset ja täynnä reikiä olevat housut sieltä repun sisuksista vielä paljastuivat.
Loppujen lopuksi kersantti ei ollut asiasta moksiskaan,valtion vaatteista kuitenkin oli nyt kyse.

Ilmari Vouvila oli haavoittnut päähän ja tuotiin samaan sairaalaan missä Kalle Päätalo haavojaan paranteli.Toivo Räisänen oli kaatunut samasta kranaatista joka oli Ilmaria haavoittanut.Pyrstörikkoinen oma kranaatti oli jäänyt lyhyeksi ja tehnyt tuhoa omien joukossa.
Kalle kirjoitti muistokirjoituksen Oulussa ilmestyvään Kaleva lehteen.Kirjoitus julkaistiin 17.12.1941.

Toivo Räisänen 27.9.1919-15.10.1941


Kalle pääsee ikäneito Elsan kanssa hotellihuoneeseen.Siinähän sitten valokatkaisijasta sähköt katkaistaan ja tuolit vierekkäin asetellaan.
Kalle olisi pääsyt elsan sänkyyn mutta lyö lakkinsa päähän ja lähtee kohti sairaalaa.

Oulun sairaala oli 32 sotasairaala.Oulun uusi lääninsairaala.Lisäksi oli tlapäisiä 32 sotasairaalan osastoja.Kallen osasto oli keskuskansakoululla.32.Sotasairaala/Va. Luokka numero 5.

Kalle ei ollut naista "lähellään"pitänyt lähes vuoteen.Ainoa karkea ja karvainen jota kalle pääsi kopeloimaan oli ollut vaateharja.
Onneksi hätiin saapuu Kaarina.Kallella alkaa olla himot mielessä ja suunnitelma on valmis.Kaupungille ja siellä tädin tyhjään asuntoon lämmittelemään.
Asunnolla Kaarina kaatuu sängyn puukannelle....

Haavat alkoivat olla lähes kunnossa,Kallelle koitti kahden viikon toipumisloma! Ensimmäisenä oli mielessä pääsy kuumaan saunaan Kallioniemeen.

Toipumisloma alkoi iltasella,mutta ei ollut kuljetusta näin myöhään.Aamulla vasta lähtee kolonna kohti Kuusamoa ja sieltä kiestinkiin.
Siekkisen kohdalla joutui Kalle jalkamieheksi ja autot häipyivät omille teilleen.

Maijanlammin rannalla Taivalkoskella oli III arneijakunnan komentopaikka.samassa paikassa oli varusvarastoa hoitelemassa Kallen vanha tuttu,Kersantti Eemil Räisänen.Uusia pukimia kävi Kalle tuolla Maijanlammin varastolla vaihdattamassa.Hys..hys,näistä asioista ei sitten passaa huudella,muistutti Kersantti vielä Kallea ja hänen kaveriaan Veikkoa.

Sotilasauton kyyti järjestyi Hilturannalle josta kävellen jäistä lahdelmaa kohti Kallioniemeä.

Manne oli lähdössä siikoja pyytämään ja Kalle lähti mielellään reissulle mukaan.Tyräjoella saalista tuli taas oikein kunnolla,arinan piikit puhkoivat siian selkiä Mannen toimiessa pyyntimiehenä.

Return to “Kalle Päätalo”

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest

cron